Meinaan aikaa on vierinyt edellisestä tekstailusta. Se on nääs se kevät kiireistä aikaa. Mutta nyt onkin jo kesä. Ne toukokuun kuumat pesivät myös täällä. 27 astetta pyyhki plussalla ja sääskenpoikaset varmaan alkoivat itämään. Mutta sitten tulikin kunnon kylmäset ja sääskenpoikien elämärapakot ottivat ja jäätyivät. Tuleeko taasen Lappiin ihanan sääsketön kesä. Saatan olla oikeassa. Kuulin jotain kiroilun tapaista tuolta Pohjois-Karjalan seutuvilta. Sääskeä on kuulemma aivan jumalattomasti ja ihan saunajakkaran kokoisia. Niinkös se oli.... Ja samaa kuuluu tuolta Oulun kairasta. No Oulu nyt on oikeastaa jo sääskien perinteistä asumaseutua. Mutta kuulemma kun on niin paljon sielläkin. Voin lohduttaa ihmiskärsijöitä, se sääski on pikkulintujen ruokaa. Hyvä kun saavat joskus helpolla massunsa täyteen ja poikasensa helpommin maailmalle. Jossakin, vissiin tuolla sivistyneemmässä osaa Suomea , he puhuvat hyttysistyä. Mutta sama piikkinokka se kuitenkin on.
Muutan tavallisesti kämpälle tuonne Väylän varteen toukokuun lopulla. Nyt se on pikkuisen viivästynyt kun tuli lähdettyä tuone keskelle suurta järveä. Nimittäin Atlantille ja siellä Azorien saarille. Upeaa rehevää luonnonkaunista paratiisimaista seutua. Tuliperäisiä saaria ne kaikki ryhmään kuuluvat yhdeksän saarta ovat. Luonnon helmassa tuli seikkailtua tosi paljon. Yhdessä kylässä olivat kuumavesihanat jääneet auki. Siellä nimittäin oli useita kiehuvan kuumia pulppuavia ja höyryäviä lähteitä. Siitä olis kätevästi saanut napattua pannuun valmiit kaffivedet. Niin ja samassa kylässä oli sellainenkin paikka, josta tuli maan alta ( olivat laittaneen oikeen putken ja kraanan) kirkasta viileää poreilevaa, aivan vichyveden makuista vettä. Kuplat ja kaikki. Kaikkea ne keksivät. Saarella oli noin kolmesataatuhatta asukasta ja saman verran lehmiä. Ja niitä näkyi (lehmiä siis) laiduntavan suurilla viljavan näköisillä niityillä ympäri saarta. Ja kuulemma maitotuotantoon ne oli opetettu. Kai ne maidon lisäksi juustoja ja semmosia tuotteita siitä laativat. Ainoa suuri harmi oli se, että emme päässeet seuraamaan valaiden muuttoa saarten ohi, koska oli niin valtava aallokko. Valaiden ohimarssi oli juuri parhaimmillaan, kertoivat. Ja siellä olisi ollut ihan niitä suurimmiksi kehitettyjä valaita.
No huomenna olen viimeisen päivän metsäsistutustalkoissa ja sitten muljahtaa poika (ja Maisa mukana) taasen kesäksi kämpälle. Enää ei ole niin kamalaa poltetta lohensoutuun kuin alkuaikoina pakkasi olemaan. Sitä on oppinut rauhallisemmaks. Joo joo, tosi se on. Rauhallisemmaksi. Tulkaa vaikka katsomaan. Perunat siellä olen jo nakkonut maahan ja viikonvaihteessa nakkelen sipulit: (uutta pottua, lohta ja sipulirasvaa, oli oi oli...) No nyt meinasi kyllä jo tulla polte, melkeen hoppu. Ja kesänmittaan seuraillaan, montako karhuhavaintoa kämppämaastossa tulee tehtyä.
Nyt saattaa olla sitten kesänmittainen hiljaisuus tällä palstalla. Eiku oikeen hyvää kesää sinullekin joka sattut tämän lukasemaan. Ja saa käydä moikkaamassa yhtä koska (se yhtä koska tarkoittaa koska vain). Kaffit vähintään keitetään ja kamalia kalajuttuja pakkokuuntelutetaan.
Hei hei
