Nääs ne olympiaadit. Pieleen veikkasin. Kolmea mitalia arvelin ja viisi tuli (jääkiekkojoukkueet pettivät, en veikannut kummallekaan naiset/miehet  mitalimatskua).Yksi makeimmista tapahtumista oli kun Slovakia tiputti ylvään, kiekkomaailman huippuja vilisevät  (mies) Swenssonit kotimatkalle.  Ja samalnlaiset namut koki tuo suuri ja mahtava tuosta itäpuolelta. Pieni maa nuiden kahden hurjan välissä meni ja otti mitalit. Ylöspäin kurkottaen saavat nyt kumpikin katsella meitä !

Mutta viimesyksyn muistoihin. Meinaan kun ei ole tullut retosteltua sillä että karhu tuli kämpällemme pihaan. Se oli elokuun 10 päivä kun olin  käväisemässä mökiltä kylällä. Naapirikämpän kaveri soitti minulle ja kysyi missä olen. Kun kerroin että tulossa kohta kämpälle, tämä varoitti,että älä vain missään nimessä mene veneidesi luo, sillä siinä rinteessä kämpän ja veneiden välillä oleilee karhu, joka ei pelkää ihmisi.   Keroi että pari naista oli juuri kauhuissaan kertonut olleensa lähellä minun kämppää mustikassa, kun nalle oli yht´äkkiä noussut läheltä pystyyn ja ajanut naikkoset jumalatonta juoksua autolleen.   No meikä tietysti innostui asiasta ja soitin yhdelle tuttavakoiramiehelle, että nyt on koiran kokeilun paikka. (kaveri on äärettömän innokas karhujen seuraaja ja karhukoirien kouluttaja). Ja samaan aikaan oli myös kotinaapurin muuten vain isäntä tulossa kämpälleni moottoripyörällä. No kokoonnuimme kämppätielle kämpän kohdalle ja laadimme suunnitelman.,  Koiramies lähti sieltä mistä mustikkamummot olivat pika-pikaa poistuneet mustikkamailtani .(toinen naisista oli muuten kusas...eiku kastellut siinä rytäkässä housunsakin, kertoi asioista hyvin perillä ollut lähde)     No hiiviskelyjen ja naakimisten jälkeen koiramiehen avulla saimme selville, että ensinnäkään nalle ei ollut ajanut mummoja metriäkään. Oli ilmeisesti noussut kahdelle jalalle ja sitähän ei tavallinen mustikkamummo kestä...   Jäljistä näimme, että karhu oli maannut 15 metrin päässä kämpästä siinä rinteessä ja ihaillut maisemia ja ehkä odotellut josko lohi näyttäytyisi. Sen jälkeen se oli mennyt vähän matkan päässä olleiden kahden veeni luo ja pistellyt poskeensa noin 1.5 kiloisen säynävän, jonka olin tarkoituksella jättänyt luonnon nälkäisille.(ja tästä ei sitten laajemmin hiiskuta. Että lohimies muka napannut Väylästä SÄYNÄVÄN).  Sen jälkeen nalle oli pistänyt uimasille ja meni Ruotsin puolelle.  No jäimme kolmestaan istuskelemaan kämpän portaille ja turisemaan. Koiramies sanoi, että odotelisimme vaikka yönkorville saakka. Hänen mielestään karhu tulee varmasti katsomaan onko rannassa lisää kalaa tarjolla.    Muutaman tunnin kuluttua, kahvia portailla juodessamme parkaisi naapurin kaveri, että katsokaa mikä tuolla joessa ui. "JUMALAUTA SE ON KARHU".   Siinä ei kuulkaa kauaa mennyt kun olimme sisseinä hiipanneet koiora mukana kalliolle veneiden luo kyyläämään tulokasta. Sieltä se nalle ui suoraan veneilleni.   Mutta samassa huomasimme -ja ennenkaikkea kuulimme, -että meidänpuoleista rantaa oli tulossa virtaa alas kaksi todella äänekästä kanoottimelojaa. (näkivät myös nallen).  Muutama metri ennen rantaamme karhu teki täyskäännöksen ja katsoi parhaaksi palata Kalle Kustaan valtakuntaan.   Sinne se rietas katosi.  Mutta upea oli elämys.  

 Ja tarinan opetus tietysti on se, ettei passaa mummojen muka salaa tulla isännän poissaolessa tämän reviireille noin vain mustikoita ryöstelemään.

Siinä sitä polskutellaan ilman uikkaria !!!!

Ei jäänyt nyt kevennysvitsille tilaa.  Oli sen verran kova juttu.